Päätös pelottaa , ahdistaa ja vie aikaa. Joskus siihen menee vuosia. Onko ero sittenkään paras ratkaisu? Vieläkö olisi muita vaihtoehtoja?
Miltä tulevaisuus näyttää, jos vain pidän pahan olon sisälläni ja jatkan entiseen malliin?
Miten ja milloin kerron puolisolle, etten enää halua jatkaa? Kaikki tämä on käytävä lävitse. Ero on laitettu vireille kuuden vuoden jälkeen, mies muuttaa ensi viikolla pois. Kolmekymppisiä ollaan ja ero on ollut rauhallinen, yhteinen päätös.
Mutta minua pelottaa ihan hirveästi tämä yksin jääminen. Miten te muut olette saaneet elämänilonne takaisin? Saati sitten löytäneet uutta elämänkumppania?
Toisaalta iäkkäänä yksinäisyys voi pelottaa enemmän kuin nuorena. Varsinkin naisille uuden kumppanin löytäminen voi olla haasteellisempaa, sillä miehet kuolevat nuorempina, ja vanhemmissa ikäluokissa naisia on määrällisesti paljon miehiä enemmän. Kirjoittajien mukaan yksinäisyys on erityisen ahdistavaa intiimeissä suhteissa, koska se on ristiriidassa niihin liittyvien sosiaalisten odotusten kanssa. Tällöin ihmiset voivat kokea itsensä jopa yksinäisemmiksi kuin yksinäisyyttä kokevat yksineläjät, koska yksinäisyyttä ei ”pitäisi” parisuhteessa tuntea”, kirjassa todetaan. Yksinäisyys voi olla myös pysyvämpää ja ulottua monelle elämänalueelle.
Joillakin yksinäisyys helpottaa ajan myötä, kun elämäntilanteet muuttuvat. Toisia yksinäisyys koskettaa syvemmin, ja osa ihmisistä joutuu kulkemaan yksinäisyyden tunteen kanssa läpi koko elämän. Vierailija: Kysymys otsikossa. Takana kymmenen vuoden parisuhde, ja pahalta näyttää. Mies on täysin sulkeutunut ja vaikuttaa onnettomalta.
Puhuminen ei auta, parisuhdeterapia ei pitkällä tähtäimellä parantanut mitään. Joku viisas on tutkinut, että uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen (oli kyseessä sitten muutto, ero , tai jokin muu perustavanlaatuinen elämänmuutos joka vaikuttaa ihmisen arkeen ja rutiineihin) eli siis ns. Samaa eroahdistusta tunnemme, kun puoliso lähtee ja jättää meidät yksin. Tämä saattaa tuntua jopa paniikin omaisena tunteena.
On tärkeää, että et tuomitse tätä tunnettasi, vaan hyväksy, että pelkäät olla yksin nyt. Soita jollekin ystävälle tai mene vaikka sinne yöksi, jos sinua pelottaa olla yksin kotona.
Vanhemmat ovat valinneet toisensa omista itsekkäistä syistä, pysyvät yhdessä omista itsekkäistä syistä (niin kauan kuin ero pelottaa enemmän kuin yhdessä pysyminen tai niin kauan kuin ero tuntuu vielä karmeammalta vaihtoehdolta kuin liitto) ja he myös eroavat silloin, kun ero tuntuu heistä parhaalta, ehkä jopa ainoalta vaihtoehdolta. Cuffing-suhteesta voi hakea seuraa uudenvuodenjuhliin, mutta jokaisen tulisi osata nauttia myös yksinolosta. Jos itsekseen oleminen pelottaa niin paljon, että henkilö on valmis laskemaan rimaa vain säästyäkseen yksinäisyydeltä, on kyseessä emotionaalinen ongelma, jota mikään parisuhde ei korjaa.
Ero kumppanista aiheuttaa surua, vaikka suhde olisi ollut huono. Tiedosta ja hyväksy tunteesi, sillä kaikki erilaiset tunteet kuuluvat eroprosessiin. Päästä irti pelosta ja ota rohkeasti hyppy tuntemattoman.
Mieti, mitä hyvää tulee tilalle, kun luovut ja päästät irti vanhasta? Olen aina ollut ujo ja hiljainen. Siksi minulla ei myöskään ole kavereita. Tai no, koulussa minulla on yksi ”kaveri”, jonka kanssa hengaan, kun muitakaan ei ole. Vapaa-ajalla olen aina yksin.
Katson kadehtien poikaporukoita, joihin haluaisin mukaan. Pitkän parisuhteen jälkeen sinkulle voi olla luonnotonta toimia yksin. Hän kaipaa usein paria arkirutiineihin. Silloin on hyvä muistaa, että yksin eläessä ihmisellä on suurempi vapaus tehdä asioita haluamallaan tavalla, toinen ei ole heti korjaamassa tai neuvomassa. Joo tottakai ero olisi ollut ukosta vaikea, sehän ei olisi voinut sietää sitä nöyryytystä että se jätetään.
Sitä vaan erotaan ja sillä siitä pääsee. Pitääkö koko elämänsä kuunnella nöyryytystä kuten sinäkin teet, ja sitten yrität lasten ollessa poissa mukamas pitää puolesi ja syntyy riitaa. Monet miehet sanovat, etteivät tiedä, mitä tehdä.
He kyllä osaavat lohduttaa, mutta he tekevät sitä lasten kanssa peitellessään näitä nukkumaan ja puhellessaan hellästi. Ero on siinä, että he näkevät lasten haavoittuvuuden ja vastaavat siihen, mutta katsoessaan vaimoaan he näkevät jonkun, joka tuomitsee heitä. Tapahtui ero sitten seurustelukumppanista tai ystävästä, saatat ajatella sen tarkoittavan sitä, että epäonnistuit tavalla tai toisella. Joko valitsit rinnallesi täysin väärän ihmisen tai et vain osannut hoitaa suhdetta riittävän hyvin. Höpsistä, sanomme me.
Vaikka se mukavaa olisikin, kaikki suhteet eivät voi kestää loppuelämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.