Jos yksikin pesän osakkaista vaatii perinnönjakoa, perinnönjako on pakko toimittaa. Jos perinnönjakoa ei pystytä toimittamaan yhteisymmärryksessä, käräjäoikeus määrää kuolinpesään pesänjakajan, joka suorittaa perinnönjaon. Kun kuolinpesälle määrätään pesänjakaja, osakkaiden oikeus määrätä jäämistöstä lakkaa.
Perinnönjako voidaan tehdä joko sopimus- tai toimitusjakona. Ennen perinnönjakoa kuolinpesässä on toimitettava ositus , jos vainaja oli naimisissa eikä vainajalla ja leskellä ollut sellaista avioehtosopimusta, joka sulkee avio-oikeuden täysin pois.
Kuolinpesää ei ole pakko jakaa tietyssä määräajassa. Tavallisesti pesässä on leski ja yksi tai useampi rintaperillinen, jotka usein ovat perittävän biologisia lapsia. Yleensä kaikki päätökset kuolinpesässä pitää tehdä yksimielisesti. Toisaalta esimerkiksi tarpeettoman puhelinliittymän sopimuksen voi yksikin osakas päättää. Vaikka perinnönjakosopimuksesta otettaisiin huomioon joku edellä kuvattu vaikutus, perintöverotus perustuu silti ensisijaisesti perukirjaan ja siihen merkittyyn varallisuuteen.
Tehdystä sopimuksesta otetaan aina huomioon vain sellaiset asiat, joiden vuoksi on perusteltua tehdä kuolinhetken omaisuuden laskennallinen jako toisella tavalla. Tällaisesta jaosta tulee myös tehdä jakokirja, jotta pysytään kärryillä siitä, kuinka paljon kukin perillinen on saanut mitäkin omaisuutta.
Se auttaa myös pysymään ajan tasalla siitä, mitä omaisuutta on jo jaettu. Testamentin voi tehdä koko omaisuudesta tai sen osasta. Sillä voidaan määrätä vaikka jokin rakkaaksi käynyt esine määrätylle ihmiselle. Suulliset lupaukset ”saat tuon piirongin sitten kuoltuani” eivät virallisesti päde, mutta sopuisat pesänjakajat voivat ottaa sellaiset toki huomioon. Perunkirjoitushan on vainajan omaisuuden ja velkojen listaus, samaten pesänjakoon oikeutettujen perillisten listaus ja testamentin läpikäyminen, jos sellainen löytyy.
Eikä siellä perunkirjoituksessa edes pakko ole olla paikalla, mutta jos jaossa on riitaa, niin silloin voi hyvä olla ollakin paikalla. Suomessa perukirja pitää tehdä määräaikaan mennessä, mutta perinnönjaolle ei ole aikarajaa. Jos jako tehdään vähitellen, niin jakokirja jää helposti tekemättä. Veljeni haluaa heti oman osansa vanhempiemme omaisuudesta ja minä en halua jakaa perintöä tai siis myydä omaisuutta, jotta voisimme jakaa perinnön.
Ainoa mitä perimme on omakotitalo ja veljeni ei sitä halua pitää, vaan halua siitä puolet rahana itselleen. Osituspakkoa ei ole säädetty, mutta tosiasia on, että ositus on edellytys monille muille toimille. Onko ositus pakko toimittaa? Jos ei ositusta ole kuolleen puolison jälkeen toimitettu, ei myöskään laillista perinnönjakoa voi syntyä.
Asiantuntijat tekevät perunkirjoituksia joko tuntiveloituksella tai kiinteään hintaan. Perunkirjoituksen voi tehdä alusta loppuun itse tai siihen voi palkata paikallisen asiantuntijan. Lain mukaan aviopuolisoiden välillä on tehtävä ensin ositus, tai avio-oikeuden puuttuessa erottelu.
Ositukselle ja perinnönjaolle ei ole laissa määrätty mitään määräaikaa. Vasta tämän jälkeen voidaan tehdä perinnönjako. Ositusta tai perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu. Yhtymäosuuden myynti samalle lähisukulaiselle on vapautettu luovutusvoittoverosta, jos kohdassa esitetty luovutusvoittoverovapaus muilta osin toteutuu.
Sen vuoksi perinnönjakokirja on syytä tehdä ensin. Osakkaan on kuitenkin harjoitettava metsätaloutta joko kuolinpesän tai yhtymän osakkaana ennen luovutusta. Mikä oli onko omaisuuden ositus ja perinnönjako toimitettu lesken ja ensin kuolleen puolison perillisten välillä Näin lesken eläessä toimitettu ositus ja lesken siinä ositus.
Tarvitseeko osituskirjaa laatia? Osapuolet voivat toimittaa osituksen haluamallaan tavalla lain tahdonvaltaiset ositussäännökset sivuuttaen. Lainsäätäjän tarkoitus on, että osituksesta kuitenkin aina laaditaan osituskirja. Tämä on myös osapuolten edun mukaista.
Sopimusositusta ei luonteeltaan sopimusvapauden puitteissa laadittuna sitovana sopimuksena voi materiaalisilla eli. Tällöin se on määrättävä kantakiinteistöksi. Maakaaren mukaan kantakiinteistö on pakko -ottotilanteessa ensisijaisessa vastuussa yhteiskiinnityksellä turvatusta saamisesta silloin, kun velallisen kiinteistö ei kata koko saamista, MK 17:9.
Muodostajakiinteistön ollessa yleinen alue kantakiinteistöä ei ole tarpeen määritellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.