Vierailija: Meillä on tulossa isän hautajaiset. Pitäisi kai sanoa arkun ääressä jotain, mutta minulla ei todellakaan ole mitään sanottavaa. Ei ole mitään kiitoksenaihetta. Kiitoksia avuista jo etukäteen. Läheisin lapsi tai muu lähin omainen asettuu kantamaan niin, että hän on lähimpänä sydäntä, arkun takaosassa.
Kantajat vievät arkun lavetille, jolla arkku kuljetetaan haudalle.
Perillä kantajien tehtävänä on laskea arkku tasatahtiin liinojen varassa hautaan. Sen jälkeen haudalla rukoillaan ja lauletaan virsi. Mä en voi sanoa mitään. P Siellä luettiin kukkavihosta teksti, mentiin arkun luokse, tehtiin ristinmerkki kuolleen rintaan, otettiin risti ja pussattiin sitä ja laskettiin alas. Avoin arkku siis kyseessä.
Loppujen lopuksi, mitä väliä tällä kaikella on? Kunhan asiallisesti vie kukkansa eikä ala alttarilla miettimään. Hautajaiset tulossa, katsotaanko meitä pahasti jos me vanhemmat ja lasta jokainen levittäydymme arkun ympärille ja laskemme yhden ruusun arkulle.
Entä onko siinä arkulla sanottava jotain näitä itkettäviä värssyjä vai voiko sanoa että kiitos xxxxx kaikista hyvistä hetkistä jonka saimme veittää kanssasi. Siten minun ei tarvinnut miettiä yhtään, miltä näytän kumartuessani arkun äärellä ja olessani äidin muistotilaisuudessa seurakuntasalilla ja varsinkin kun äidin arkku laitettiin sinne syvälle maan poveen, miltä näytin kumartuessani heittämään kukkasia äidin haudan sisään ja ripotelessani hiekkaa äidin haudan päälle. Jos lähin omainen on esimerkiksi iäkäs ja fyysisiltä voimiltaan heikentynyt leski, paikkoja ilman muuta vaihdetaan niin, että päätypuoleen tulee joku nuorempi. Helpoin paikka kantaa on ihan keskellä. Pappi voi kulkea arkun edessä tai takana.
Kun vainaja on kannettu hautaan, kukat asetetaan hautakummulle ja haudalla veisataan yleensä lopuksi virsi. Arkkua laskettaessa miehet ottavat hatut päästään, kantajat laskettuaan arkun. Lähiomaiset voivat heittää hautaan kukkia tai hiekkaa. Kannattaa kuitenkin muistaa tasapuolisuus, että kukkia tulisi tasaisesti arkun kummallekin puolelle. Nykyisin erityisesti tuhkahautauksissa on jonkin verran yleistynyt tapa laskea vain yksi kukka, joka asetetaan arkun sivussa olevaan laskokseen tai telineeseen arkun vieressä.
Seuraa omaisten mallia. Mitä tummempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Arkun päälle ei lasketa kukkia. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa. Mit’ elomme on, lyhyt hetki sielumme eloon verraten, kun ajast’ eroaa sen retki, taivasta tapaa siipi sen.
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen. Minkä sanan voin kertoa vanhemmille, joiden suru on tutkijoiden mukaan suurinta, mitä ihminen voi kokea? Mitä voin sanoa , kun pieneen elämään kohdistetut odotukset, hellyys ja toiveet lepäävät elottomina pienessä arkussa?
Voin sanoa : ’’Jolla on Poika, sillä on elämä. Ehkä sanon sen toisin sanoin, mutta sisältö on tämä. Minulle pitää sanoa arkun äärellä vain että Hei Pirkko!
Tuolloin hän harmitteli sitä, että käveltyä tulee niin vähän vanhalla iällä. Lainattu sana voi olla kaunis ja koskettava vaan, voima voi olla jo kulunut pois. Oi, jospa jotain uutta sanoa vois, jotain, johon myös omaa ajatusta sisältynyt ois. Laskin kukat ja katsoin hetken arkkua ja poistuin, kukaan ei tuntunut ihmettelevän.
Se paistaa usein niin kamalan selvästi läpi, kun ihmiset keksivät värssyjä ja lausuvat niitä sitten juhlallisina vaikka eivät oikeasti edes sure. Lapset sanoivat hyvästit avoimen arkun äärellä. Arkeen palaaminen ei ollut helppoa onnettomuuden jälkeen. Ensimmäisinä päivinä olin ihan pihalla. Saatoin pillahtaa itkuun tai minulla saattoi tulla joku vitsi mieleen ja nauroin.
Koin voimakkaita tunteita siitä, kuinka muut jatkoivat elämäänsä. Jos ihmisen elämä joskus onkin karua, kuolema on mikäli mahdollista vielä karumpaa. Mutta arkun äärellä seistessä ja muistosanoja sopertaessa on hyvä muistaa, että kannen alla on vain se, mitä ihmisestä on jäänyt jäljelle. Ihminen itse on jo jossain aivan muualla.
Emme sanoa voi – emme tahdokaan, hän kuoli – ei, hän lähti vaan. Emme unohda muistoas kaunista, hyvää, viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää. Vallasta tehdä päätöksiä toisten puolesta joutuu maksamaan sen, että on ikuisesti arvioitavana.
Olipa mennyt syteen tai saveen päätösvallan lasku on taskussa kuoltuakin. Ne joihin eniten on sattunut tanssivat haudalla, ja keitä eniten on hyödyttänyt seisovat arvokkaan näköisinä arkun äärellä. Tekijätiedot: Lukijana rukouksissa on toimittaja Outi Ikonen.
Musiikin ovat tehneet Samuli Karjalainen ja Heikki Kylkisalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.