Aineistopohjainen kirjoitelma on tekstilaji, jossa käytetään toisen kirjoittamaa tekstiä oman tekstin osana. Lähdetekstiä voi lainata joko suorina lainauksina tai tekstiä selostaen. Epäselvyyksien välttämiseksi lähde pitää myös merkitä näkyviin: kerro, aina kenen tekstiä lainaat. ALOITUS Esseen aloitus vangitsee lukijan mielenkiinnon, selvittää, mitä essee tarjoaa lukijalle sekä kertoo jotain koko tekstistä - sen aiheesta ja tyylistä. Alla erilaisia tapoja aloittaa essee.
Suoraan asiaan Pääteema tuodaan esiin heti ensimmäisessä virkkeessä ja käsittely alkaa välittömästi 2. Kuulustelija odottaa ennen kaikkea, että esseen kirjoittaja keskittyy olennaiseen ja pysyy aiheessa. Hän olettaa, että essee perustuu lähdeteosten perusteelliseen ja kriittiseen lukemiseen ja että essee on johdonmukaisesti argumentoitu sekä sujuvasti ja selkeästi esitetty. Täydellinen äidinkielen essee rakentuu hyvistä valinnoista. Yhteiskuntaopin yo-kokeessa on vaarana innostua tuomitsemaan. Tunnettuja lopetustapoja ovat esimerkiksi johtopäätös, tiivistelmä, viittaus tulevaisuuteen tai seurauksiin sekä analoginen vertailu johonkin muuhun asiaan.
Tekstin lopussa voi myös käyttää samantyylisiä keinoja kuin aloituksessa, esimerkiksi sitaattia, kysymystä ja poleemista väitettä. Merkistysten osoittaminen ja pohdinta eli tulkinta on analyysin ydintä (mitä löytyy pinnalta ja pinnan alta)-esiin myös yhteydet-Runo tulee lukee kymmeniä kertoja-JOKAINEN PILKKU ON TÄRKEÄ! Mikä on keskeisintä tässä runossa?
Suomen kieli Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Helsingin yliopisto KIRJOITELMA JA TEKIJÄN ÄÄNI Kehystämisen yhdyslauseet suomenkielisen ylioppilasaineen dialogisuuden hallinnassa Riitta Juvonen VÄITÖSKIRJATUTKIMUS Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi päärakennuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.