Puolipiste erottaa toisistaan lauseita. Sen molemmin puolin pitää siis olla täydellinen lause. Tarkista tekstin otsikointi. Hyvä otsikko on lyhyt, tarkka ja usein myös iskevä. Otsikon päätehtävänä on herättää lukijan mielenkiinto ja johdattaa aiheeseen.
Otsikko kertoo myös jotakin tekstin tarkoituksesta ja näkökulmasta. Eri tieteenaloilla ja eri julkaisuilla voi olla omat otsikointiohjeensa, joita kirjoittajan tulee noudattaa. Vapaammassa tyylissä pisteellä voi erottaa sellaisiakin jaksoja, jotka olisivat asiatyylissä edeltävän virkkeen osana.
Mainoskielessä erotellaan jopa yksittäisiä sanoja pisteellä, mutta tapa ei kuulu asiatyyliin. Muita ohjelmia ei tueta. Eri ohjelma käyttävät erilaista sähköpostilistan erotinta eri sähköpostisosoitteiden välissä olevaa merkkiä. Joissain se on pilkku, joissain puolipiste.
Piste virkkeen välimerkkinä Piste päättää toteamuksen sisältävän virkkeen. Piste kirjoitetaan kiinni edeltävään sanaan, ja sen jälkeen tulee tekstinkäsittelyssä yksi välilyönti kuten muidenkin virkkeenloppuisten välimerkkien perään. Omavaraisuusaste oli vuoden lopussa. Ajatusviiva on yhdysmerkkiä pitempi viiva, jota käytetään virkkeen välimerkkinä, rajakohtailmauksissa ja poiston merkkinä.
Miten ajatusviiva tuotetaan? Lainausmerkki on välimerkki, jota käytetään yleensä pareittain erottamaan tekstistä suora lainaus. Tällöin yksi lainausmerkki kirjoitetaan erotettavan tekstin alkuun ja toinen sen loppuun, joten yleensä puhutaankin monikollisesti lainausmerkeistä eikä vain yhdestä lainausmerkistä.
Lieneeköhän syynä nyt joku sellainen seikka, että Adoben ohjelmat käyttävät jotain itseluomaansa järjestelmäänsä näihin näppäinoikoteihin eivätkä järjestelmän tarjoamia - jolloin sekoilee näppiseroavaisuuksista? Säännön runko koostuu predikaattikutsuista, joita sanotaan säännön tavoitteiksi (goal). Konjunktioita ja disjunktioita voi esiintyä runko-osassa, mutta ei säännön otsikossa. Tällöin se on lähinnä toteamus, eikä siihen odoteta vastausta. Kysymyslause voi olla myös retorinen kysymys.
Sen voi lopettaa pisteeseenkin: Mistä sen nyt niin varmasti tietää. Pääkonstruktorin muodolliset parametrit annetaan luokkamäärittelyn otsikossa. Jos parametrin eteen ei ei kirjoiteta määrettä var eikä val, saadaan privaatti vakiokenttä.
Jos kirjoitetaan määre var, saadaan julkinen muutettava kenttä. Jos käytetään määrettä val, saadaan julkinen vakiokenttä. Taulukoiden ja kuvioiden lisäksi työssä voi olla asetelmia, joissa on tekstiä aseteltuna ilman reunaviivoja tai lokeroita. Asetelmat eivät tarvitse otsikkoa eivätkä järjes-tysnumeroa.
Taulukoihin ja kuvioihin pitää aina viitata tekstissä. Yleistä funktioista. Tähän mennessä on jo käytetty ainakin funktioita main ja printf. Jos luokan avulla ei määritellä uutta tietotyyppiä (kuten on tilanne kaikissa meidän ohjelmissa tällä kurssilla), niin ennen main-metodia esitellyt muuttujat kirjoitetaan varustettuna määreellä static, esim. Kutsussa olevan muuttujan nimi ei tarvitse olla sama kuin aliohjelman otsikossa määritelty muuttujan nimi.
Lisäksi aliohjelman muuttujaan x sijoitetaan arvo (liukulukuun voi sijoittaa kokonaislukuarvon) ja aliohjelman muuttujaan y arvo 80.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.