tiistai 23. elokuuta 2016

Tuhkaus laki

Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Vainajan tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Ennen tuhkan luovuttamista on tuhkauurnansaajan ilmoitettava kirjallisesti krematorion ylläpitäjälle, minne tuhka tullaan sijoittamaan. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan voi valvoa, onko ne tuhkat siellä uurnassa uurnaa laskettaessa uurnalehtoon tai hautausmaalle, eli omaiset voivat minun käsitykseni mukaan sirotella tuhkat vainajan toiveen mukaiseti minne haluavat. Tuhkaus on halvin hautaus ”Ulkomailta tulee nykyään melko paljon uurnia, kun muualla asuneita suomalaisia halutaan haudata Suomeen”, Karjalainen sanoo.


Siunaustilaisuus ei maksa, jos vainaja kuuluu kirkkoon. Laissa on säädetty krematorion ylläpitäjän velvoitteista tuhkan luovuttamisessa, tuhkan hautaamisesta tai muulla tavoin sijoittamisesta sekä tuhkauksen ja tuhkan sijoituksen rekisteröinnistä. Yhä useamman vainajan tuhka sirotellaan muualle kuin hautausmaalle. Tuhka on mahdollista sirotella myös maastoon tai veteen, mutta ainoastaan alueen omistajan luvalla.


Vesiosakaskunnat ovat nyt ryhtyneet varautumaan mahdollisiin sirottelupyyntöihin jo etukäteen. Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat ja §:ssä tarkoitettua lupaa koskevat hakemukset käsitellään siten kuin tässä laissa säädetään. Laki vaatii, että vainajalle tehdään perunkirjoitus. Aivan kaiken muun voi sitten tehdäkin itse, jos siihen on halua ja voimia.


Periaatteessa se on mahdollista. Tuhkaus tapahtuu siellä seuraavan viikon aikana, minkä jälkeen omaiset voivat noutaa uurnan itselleen. Laissa sanotaan, että tuhka on sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta. Tuhkaus eli polttohautaus tai tuhkahautaus on hautaustapa, jossa ruumis poltetaan.


Nykyaikana vainaja poltetaan arkussa krematoriossa. Palamisen jälkeen vainajan tuhka laitetaan uurnaan. Uurna haudataan yleensä hautausmaalle, mutta luvanvaraisissa tapauksissa voidaan tuhka ripotella myös luontoon, esimerkiksi vesistöön. Ihmiskompostointi hyödyntäisi erityisesti niitä, joilla ei ole rahaa hautaukseen mutta jotka eivät myöskään halua tuhkata vainajaa. Arkkuhautaus vai tuhkaus ? Jos vainaja haudataan arkkuhautaan, arkku kannetaan kappelista tai kirkosta ulos siunaustilaisuuden päätteeksi.


Kantajia tarvitaan yleensä kuusi. He voivat olla omaisia tai kantajia voi tilata myös yksityisiltä hautatoimistoilta. Lisäksi laki edellyttää, että tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Krematorion ylläpitäjä ei saa luovuttaa tuhkaa, jos on perusteltu syy epäillä, että tuhkaa tultaisiin käsittelemään tämän lain säännösten vastaisesti.


Kaikki hautaustoimistojen valikoimissa olevat arkut soveltuvat myös tuhkaukseen. Arkun lisäksi valitaan vielä uurna. Tuhkaus on valmis krematoriosta riippuen yleensä parin viikon sisällä siunaustilaisuudesta. Kuten arkullekin, uurnalle voidaan hankkia uusi oma hauta tai haudata se sukuhautaan.


Tuhkattavien vainajien kukat päätyvät tuoreina roskikseen. Hautapaikkavaihtoehtoja on monia. Japanissa lähes kaikki vainajat tuhkataan, ja tuhkaus on hyvin yleistä myös Taiwanissa, Hongkongissa ja Singaporessa. Supercellin toimitusjohtajan Ilkka Paanasen mukaan Suomella on paljon huippuosaajia houkuttelevia valtteja.


Suomessa tuhkaus on yleistynyt etenkin kaupungeissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Suositut tekstit